HOME WHAT´S NEW COLLECTORS LINKS CONTACT

kaupungit

 Terijoki

<< Edellinen _____ Seuraava >>

Osakeyhtiö Terijoen Oluttehdas
Tontti N:o 12 (myöh. Tehtaankatu)
Keskikylä
Terijoki
Kivennavan kunta (myöh. Terijoen kunta)

Aloittanut: 1868
Lopettanut: 1938

Historia:
Kauppias Carl Gustaf Heyno vuokrasi vuonna 1868 Kivennavan kunnasta Terijoen kylästä tontin N:o 12. Samaan sopimukseen sisältyi asuinrakennuksen sekä oluttehtaan rakentaminen sekä oluen myyntilupa Kivennavan kunnassa. Tontin vuokra oli 50 ruplaa vuodessa.
Tehtaan rakentaminen siirtyi vuoteen 1873, jolloin työt aloitettiin. Yksi syy miksi rakentaminen siirtyi, oli Viipurin ja Pietarin välille rakennettu junarata, joka valmistui vuonna 1870.

Tehtaan valmistuttua sen isännöitsijäksi tuli saksalaissyntyinen panimomestari Andreas Fleischman, joka aloitti tehtävänsä vuoden 1874 keväällä. Nimeksi tuli Terijoki Ölbryggeribolag.
Heynolla oli oma kauppayhtiö Heyno & Co. Pietarissa, joten hän antoi oluttehtaan toiminnoista täyden vastuun Fleischmanille.
Tuotanto oli heti alusta alkaen noin 50.000 kannua vuodessa, josta alkuvuosina huomattava osa vietiin Pietariin, jossa Heyno myi sen eteenpäin. Tuotannossa oli oluen lisäksi myös sima.

Vuoden 1877 syksyllä Heyno asetti tontin sekä siellä olevat rakennukset myyntiin. Uutta omistajaa haettiin tehtaalle noin puoli vuotta, mutta kun ostajaa ei löytynyt, toimintaa jatkettiin kuten ennenkin.
Muutos omistussuhteisiin tuli kuitenkin helmikuussa 1879, jolloin Heyno kuoli. Perikunta eli käytännössä leski Marie Lovise sai lopulta tehtaan myytyä. Nimittäin Fleischmanin uudeksi yhteistyökumppaniksi tuli Pietarista entinen kultaseppä oluenpanija Aron Ignatius Kallberg. Heistä tuli yhdessä tehtaan uudet omistajat.
Tehtaan nimi muuttui muotoon Terijoki Ölbryggeri, mutta se esiintyi myös omistajien mukaan nimettynä Fleischmanin ja Kallbergin oluttehdas.

Seuraavana vuosikymmenen alussa tehdasta laajennettiin ja tämän jälkeen vuosituotanto nousi pysyvästi yli 200.000 litran. Tällä oli myös se vaikutus, että Terijoesta oli tulossa, ja oli osittain jo tullutkin, ns. "jouppojen huvilakaupunki". Kaduilla tapahtuva juopottelu oli yleistä niin päivällä kuin yölläkin. Juopottelua tapahtui suuremmissa määrin oluttehtaan vieressä olevalla rakentamattomalla tontilla, jota kutsuttiin oluttehtaan kentäksi. Oli nimittäin niin, että tämän kentän yhdellä sivulla oli koulu, jonka tonttirajalla kulki matala aita. Juoppojen osalta tätä aitaa pidettiin käymälänä. Koulun ikkunoista näki suoraan kentälle ja aidalle. Koulussa opetuksen aikana ulos katsominen olikin kiellettyä. Näiden ongelmien lisäksi monissa venäläisten asuttamissa huviloissa pidettiin juhlia ja salakapakointia. Mainittakoon, että Terijoen nimismiehellä ei juuri ollut mahdollisuuksia eikä ilmeisesti halua valvoa, mitä kylässä tapahtui. Näin ollen vuonna 1888 perustettiin Terijoelle raittiusseura. Heti ensitöikseen seura puuttui nimismiehen laiskaan toimintaan.

Omistajista Kallberg kuoli vuoden 1890 kesällä ja hänen osuus siirtyi leski Emilia Maria Kallbergille.
Syyskuussa 1896 lopulla Andreas Fleischman ja leski Emilia Kallberg rekisteröivät tehtaan nimelle A. Fleischman ja E. kallberg (rekisterinumero 8.379).

Maaliskuussa 1898 Viipurilainen tehtailija kauppaneuvos Feodor Sergejeff, tehtailija Vilhelm Veltheim ja rautatien kirjanpitäjä Frans Fredrik Engeström perustivat Viipurissa yhtiön nimeltä Terijoki Ölbryggeri Aktiebolag (10.094). Sen osakepääoma oli 125.000 markkaa (250 á 500mk). Yhtiön säännöt vahvistettiin senaatissa 1.4.1898.
Yhtiön nimiin ostettiin Fleischmanin ja Kallbergin omistama, hieman jo ränsistynyt, kaksikerroksinen oluttehdas tontteineen. Tämä puurakenteinen tehdaskiinteistö oli arvioiden mukaan täydellisen kunnostuksen tarpeessa, mutta uudelleenrakentamiseen ei ollut yhtiöllä varoja. Tehdas oli kuitenkin saatava ajanmukaiseen kuntoon, joten turvauduttiin erikoiseen suunnitelmaan. Nimittäin tulipalo tuhosi tehtaan 21.12.1898 maan tasalle, mutta vakuutettuna 40.000 markasta, joten se rakennettiin uudelleen. Monet epäilivät, ettei se palanut vahingossa. Vakuutusyhtiön tarkastajat löysivät pystyyn jääneestä piipusta halkeaman ja kirjasivat palon alkaneen sieltä. Uusi tehdas rakennettiin kivestä.

Tammikuussa 1899 tupakkatehtailija Matti Roiha, insinööri Hjlmar Gallén ja arkkitehti Allan Schulman perustivat Viipurissa yhtiön nimeltä Osakeyhtiö Terijoen Oluttehdas (rekisterinumero 11.073). Sen osakepääoma oli 300.000 markka (1.500 á 200mk). Yhtiön säännöt vahvistettiin senaatissa 28.4.1899.

Sergejeffin yhtiö (10.094) rekisteröitiin vain ruotsinkielisenä ja Roihan (11.073) vain suomenkielisenä.

Kauppaneuvos Sergejeffin perustaman yhtiön tehtävä oli tässä vaiheessa suoritettu. Tästä eteenpäin tehtaan toimia hoiti Matti Roiha yhtiökumppaneineen. Mainittakoon, että heti tulipalon jälkeen Roihan hallitukseen tuli pieniä muutoksia. Näytti siis siltä, että hallituksessa kaikki eivät ilmeisesti uskoneet ko. suunnitelmaan.
Tontilla oli siis vuoden 1899 tammikuussa tehtaan rauniot, mutta täysin säästynyt puoliksi maanalle rakennettu olutvarasto. Toiminta lähti käyntiin säästyneiden oluiden myynnillä. Ja kun vanhat oluet loppuivat, lisää tuotiin muualta kuten Viipurista, Lappeenrannasta ja Helsingistä. Tähän ulkopuolisten oluiden myyntitoimintaan puutui mm. Terijoen raittiusseura kiivaasti. Ulkopuolisten tehtaiden oluita, kun ei Terijoella saanut myydä ilman lupaa. Nimismies ei arvatenkaan tehnyt, pyynnöistä huolimatta, edes ilmoitusta Viipurin läänin kuvernöörille. Ja kuinka ollakaan, myös tähän välinpitämättömyyteen raittiusseura puuttui.

Tehtaan rakennustöiden aikana, kesällä 1899, Fleischman kuoli. Tästä syystä myös uuden oluenpanijan etsintä aloitettiin. Tehdas valmistui seuraavana vuonna.
Oluenpanijaksi ja isännöitsijäksi tuli Tampereen Ison Oluttehtaan isännöitsijä venäläissyntyinen oluenpanija Alexander Koreneff. Hän kuului hetken Ison oluttehtaan sekä Terijoen tehtaan hallituksiin. Vuoden 1901 maaliskuussa hänet valittiin Terijoen tehtaan johtajaksi. Virallisesti Koreneff muutti Terijoelle vasta 1902 kesällä, jolloin myös Roiha luopui johtokunnan paikasta ja myöhemmin osakkuudesta. Muun hallituksen ja osakkaiden osalta tuli pieniä muutoksia seuraavien 15 vuoden aikana. Vuonna 1905 oluenpanijaksi tuli Imatralta venäläissyntyinen panimomestari Ernst Pohuda.

Ikävä tapahtuma tapahtui vuoden 1908 heinäkuun 23. päivä Terijoella Bellevue nimisen hotellin ravintolan biljardisalissa. Siellä olivat runoilija Mikko Uotinen ystävineen pelaamassa sekä sekä toisessa huoneessa oluttehtailija Koreneff ja panimomestari Pohuda iltaa viettämässä. Mainittakoon, että Uotinen oli juuri hetkeä aikaisemmin julkaissut laajan tutkielman karjalan ja rajaseudun juomisongelmista sekä yleisestä pahennuksesta itse anniskeluravintoloita kohtaan. Ja kun Koreneff huomasi Uotisen olevan pelaamassa hyökkäsi hän kädet nyrkissä hänen kimppuun syyttäen häntä loukkaavista kirjoituksista oluttehtaita kohtaan. Hetken päästä myös Pohuda liittyi mukaan. Joka tapauksessa Uotinen sai 10 minuuttia ns. Pietarilaista käsittelyä. Nimismiehen saapuessa paikalle, näki hän ensimmäisenä pihalla verisen ja lähes tajuttoman Uotisen.
Tämä nujakka johti oikeuskäsittelyyn, jonka seurauksena Koreneff ja Pohuda saivat kummatkin kahden kuukauden vankeusrangaistukset ja sakkoja. He tietysti valittivat päätöksestä, joka muutettiin lopulta vain sakoiksi.

Terijoki itsenäistyi Kivennavan kunnasta omaksi kunnaksi vuoden 1911 alusta lähtien.

Vuonna 1912 valmistui yhteensä 339.988 litraa olutta ja 77.985 litraa mietoja juomia. Sodan sytyttyä tuotantomäärät laskivat ja lopulta vuonna 1919, kieltolain myötä, vahvojen mallasjuomien tuotanto lopetettiin. Viimeisinä tehtaan teknisinä johtajina toimivat Karl Appelberg ja Alfred Tuominen. Toimintaa jatkettiin mm. virvoitusjuomilla 1920-luvun puolelle, jolloin kaikki tuotanto ja toiminta tämän yhtiön (11.073) alaisuudessa lopetettiin. Mainittakoon, että yhtiötä ei lakkautettu, vaan se oli vain toimettomana. Lopulta vasta vuonna 1938 yhtiö kirjattiin lakkautetuksi.

 

Myöhäisempi toiminta:

Oluttehtaan kiinteistö ei jäänyt tyhjilleen, vaan Koreneff perusti sinne uuden yhtiön vuonna 1924 hiivan valmistusta varten. Nimeksi tuli Karjalan Hiiva- ja Oluttehdas Oy (51.667). Toiminta jatkui korjauksen ja laajennuksen jälkeen vuonna 1925. Yhtiön johtokuntaan kuuluivat lisäksi John Salvesen ja Karl Appelberg. Mallasjuomia ei tehtaassa valmistettu. Toiminta ajautui konkurssiin seuraavan vuoden keväällä.

Vuonna 1927 tehtaan uusi omistaja Bruno Lagus rekisteröi sen nimelle Terijoen Hiiva- ja Oluttehdas (57.874). Laguksen aikana tuotanto alkoi hiivan tuotannolla, mutta seuraavana vuonna mukaan tuli myös mieto mallasjuoma.
Toiminta tuli tiensä päähän jo vuonna 1930 ja toiminta päättyi. Tämän jälkeen kiinteistössä ei hiiva- tai juomateollisuutta harjoitettu moneen vuoteen.

Juoma- ja elintarviketeollisuus jatkui kiinteistössä vuonna 1936, jolloin kunta osti tontin ja kiinteistöt 175.000 markalla. Tämän jälkeen perustettiin hedelmien jalostuslaitos Terijoen Tuote Oy (82.276). Yhtiön osakepääomasta kunta omisti puolet ja sen tekniseksi johtajaksi tuli saksalaissyntyinen Reinhold Wegelein.
Kiinteistöä oli korjattu ja laajennettu hiivatehtaan aikana eikä muutoksia tarvinnut juuri tehdä, joten toiminta alkoi jo vuonna 1937. Tuotannossa oli tomaatti- ja kurkkujalosteita sekä monien marjojen pakkausta ja myyntiä. Erikoista oli se, että monien mehujen lisäksi tuotannossa oli myös mm. väkevä hedelmäviini nimeltä "TT" ja kirsikkalikööri. Sodan alettua vuoden 1939 lopulla, toiminta lopetettiin.

Etiketit: Kim Lindberg
Pullonkorkki: Antti Räty
Tehtaan kuva: terijoki.spb.ru
__________
1868 - 1879 Terijoki Ölbryggeribolag (Carl Gustaf Heyno)
1879 - 1890 Terijoki Ölbryggeri (Andreas Fleischman, Aron Ignatius Kallberg)
1890 - 1896 Terijoki Ölbryggeri (Andreas Fleischman, Emilia Maria Kallberg)
1896 - 1898 A. Fleischman & E. Kallberg (Andreas Fleischman, Emilia Maria Kallberg)
1898 - 1899 Terijoki Ölbryggeri Aktiebolag (Sergejeff, Veltheim, Engeström)
1899 - 1901 Osakeyhtiö Terijoen Oluttehdas (Roiha, Gallén, Schulman, ..)
1901 - 1921 Osakeyhtiö Terijoen Oluttehdas (Koreneff, ..)

<< Edellinen _____ Seuraava >>

kaupungit