Jyväskylä Bryggeri Ab
Kortteli 40. Nikolainkatu (nyk. Vapaudenkatu 10)
Jyväskylä
Aloittanut: 1859
Lopettanut: 1911
Historia:
Oluttehtaan perusti kauppias Adolf Heliodorus Nyman vuonna 1859. Tehtaan nimenä mainitaan Bryggeri A. H. Nyman. Yhteistyökumppanina toimi Jyväskyläläinen kauppias Mikko Parviainen. Laitos rakennettiin Jyväsjärven rantaan ja valmistuttuaan seuraavana vuonna se vakuutettiin 5.490 markasta Yleisessä palovakuutusyhtiössä. Ensimmäisenä toimintavuotena tuotannon arvo oli 3.360 markkaa.
Tehdas sijaitsisi Nikolainkadun (nyk. Vapaudenkatu) eteläpuolella korttelissa numero 40. Tontin poikki rakennettiin myöhemmin kevyenliikenteenväylä nimeltä Olutryvinkuja. Tontin muut rajat olivat Hämeenkatu ja Puistokatu (nyk. Minna Canthin katu) ja Jyväsjärvi.
Keväällä 1864 Nyman jatkoi tontin vuokrasopimusta 20 vuodella. Ja kun sopimus oli allekirjoitettu, hän asetti tehtaan myyntiin. Uudeksi omistajaksi tuli kesällä Baijerilaissyntyinen panimomestari Johan Andreas Eberlein.
Koska tehdas oli ainoa laatuaan Jyväskylässä, Eberlein rekisteröi sen nimelle Jyväskylä Ölbryggeri, J. A. Eberlein. Tämän lisäksi nimenä esiintyy myös lyhennelmä Eberleins Bryggeri.
Eberleinin aikana tehdasta laajennettiin ja tuotantomäärät kasvoivat. Lisäksi on mainittava, että tuotantoon tuli Eberleinin myötä ensikertaa Baijerin-olut eli pohjahiivaolut. Vuonna 1865 Eberlein joutui maksamaan lisäsuostuntaveroa (arvioitua suuremman tuotannon takia) 600 markkaa. Näin ollen tehtaalla meni kaikin puolin hyvin.
Eberleinillä oli Jyväskylässä monenlaista liiketoimintaa, joista oluttehtailu oli vain yksi osa. Tämän takia hän ei pystynyt hoitamaan oluttehtaan asioita yksin ja palkkasi vuonna 1866 oluenpanijaksi maanmiehensä panimomestari Frans Anton Eibergerin. (Aiemmin Eiberger on toiminut mm. Eurassa Vaanin Oluttehtaalla).
Vuonna 1870 tuli markkinoille Porter Superior Stout ja Bock Olut. Jatkuvasti tuotannossa olleiden oluiden hinnat olivat (25 ison pullon korilta) Baijerin olut 7 markkaa ja Ruotsin olut 5:50. Lisäksi myynnissä oli simaa ja kaljaa.
Eberleinin oman tuontitavaraliikkeen valikoima laajeni myös vuonna 1870 erittäin suureksi. Myynnissä oli Saksasta tuotuna montaa eri laatua viinaa, viinejä, ruokatavaroita, kahvia, teetä ja mm. kaviaaria sekä lisäksi kymmeniä muita tuontielintarvikkeita. Tällä kaupalla oli se huono puoli, ettei se ollut kovin tuottoisaa liiketoimintaa, sillä kaikkea tuotua tavaraa ei saatu myytyä ennen niiden pilaantumista. Osittain tämän seurauksena Eberleinin ajautui pikku hiljaa suuriin vaikeuksiin ja jo syksyllä 1873 konkurssiin, jolloin hän piti liikkeessään (ensimmäisen) huutokaupan.
Oluttehtaalla ongelmat näkyivät siinä, että oluenpanija vaihtui. Uudeksi oluenpanijaksi tuli Joroisista Liunan Oluttehtaalta Baijerilaissyntyinen panimomestari Frans Josef Boesl.
Koska maahantuonti yritys aiheutti lähinnä vain velkaantumista, päätti Eberlein laajentaa toimintaansa vuonna 1875 perustamalla viinatehtaan oluttehtaansa viereen. Luvan kanssa ei ollut ongelmia, mutta rakennusluvan kanssa oli, sillä kaupungin valtuusmiehet kielsivät tehtaan rakentamisen. Näin ollen tämä hanke päättyi ennen kuin alkoikaan.
Toinen suurempi tehdashanke anomuksineen oli höyrysahan perustaminen niin ikään oluttehtaan viereen. Tälle sahahankkeelle oli lisäksi aikomus vuokrata lisätilaa Jyväsjärven rannasta. Mutta jälleen valtuusmiehet kielsivät tehtaan rakentamisen paikalle sopimattomana. Lopputuloksena oli se, että toiminnassa ja luvanvaraisena toimi vain kituva oluttehdas. Vuonna 1876 sen vuosituotanto oli vain neljäsosa tavanomaisesta eli noin 11.000 litraa.
Vuodet 1870-luvulla olivat Eberleinille kaikin puolin raskaat liiketoimintojen supistumisen ja epäonnistuneiden puukauppojen osalta. Tästä kaikesta oli seurauksena täydellinen konkurssi vuoden 1877 alussa ja sitä seurannut konkurssihuutokauppa saman vuoden heinäkuussa. Eberleinin suurimpia velkojia oli alussa Turkulainen kauppahuone Rettig & Kumpp. Oluttehdasta koskevassa ensimmäisessä huutokaupassa myytiin noin 1.500 litraa olutta sekä muuta tavaraa. Tilanne oli siis paha, mutta tästäkin huolimatta mestari Boesl valmisti myyntiin tehtaan ensimmäiset virvoitusjuomat. Joka tapauksessa kaikenlaisia omaisuuden huutokauppoja pidettiin tietysti jatkossa niin kauan kun velkaa oli.
Eberlein omisti oluttehtaan myös Tampereella (Mustalahden Oluttehdas), joten se asetettiin konkurssiin ja myyntiin samalla tavalla kuin Jyväskylänkin tehdas. Jyväskylän tehtaan osalta yksi mainittava huutokauppa käytiin vuonna 1879, jolloin Eberleinin aikanaan maahantuoma uusi ja käyttämätön panimolaitteisto myytiin. Panimolaitteet olivat käytännössä höyrykone ja höyrypannu sekä niihin kuuluvat välineet sekä käymisastioita ym. Nimittäin yksi Eberleinin velkojista oli (kauppias Mikko Parviaisen veli) liikemies Johan Parviainen, jonka kanssa sovittiin velka kuitatuksi näillä panimolaitteilla ja tavaroilla. Hetken päästä Parviainen asensi laitteet toimintaan omistamansa Tourulan viinatehtaan yhteyteen ja tästä sai alkunsa Tourula Ölbryggeri.
Lopulta syyskuussa 1881 Jyväskylän Oluttehdas vaihtoi omistajaa, kun kauppias Julius Johnson osti sen 120.000 markalla. Eberlein jäi tämän jälkeen hetkeksi tehtaalle oluenpanijaksi.
Samana vuonna Johnson rekisteröi tehtaan osakeyhtiöksi nimelle Jyväskylä Bryggeri Aktiebolag. Tehtaan isännöitsijäksi tuli Johnsonin yhteistyökumppani Johan Stenij. Yhtiön säännöt vahvistettiin senaatissa vasta muutamien muutosten jälkeen 9.2.1883.
Mainittava on, että yhtiö rekisteröitiin vain ruotsinkielisenä, mutta se suomennettiin usein muotoon Jyväskylän Juomatehdas Oy. Samalla tavalla käännettiin Johnsonin Tampereelle perustama Tammerfors Bryggeri Ab muotoon Tampereen Juomatehdas Oy.
Vuonna 1884 uudeksi oluenpanijaksi tuli Iitistä Alhaisten Oluttehtaalta panimomestari Anton Edward Frommholz. Samaan aikaan Johnson uudisti tehtaan tontin vuokrasopimuksen. Uusi 25 vuoden vuokrasopimus allekirjoitettiin 1.4.1884 ja vuokraksi sovittiin 100 markkaa vuodessa seuraavaksi 10 vuodeksi ja siitä eteenpäin 200 markkaa vuodessa.
Eberleinin huutokaupat jatkuivat edelleen vuonna 1885, mutta ilmeisen huonosti. Myöskään hänen uudet yritykset uuden kauppaliikkeen hoitajana eivät parantaneet tilannetta. Tilanne päättyi 10. lokakuuta, kun Eberlein löydettiin itsemurhan tehneenä läheisestä köyhänojasta.
Vuodesta 1891 panimomestari Frommholzilla oli kysyntää monella eri paikkakunnalla, joten hän ei pystynyt hoitamaan Jyväskylän tehdasta täysipainoisesti. Tästä syystä omistaja Johnson palkkasi toimeen panimomestari Karl Gustaf Borgin (tunnetaan myöhemmin nimellä Gösta Borg). Mestarien kierrätys kuitenkin jatkui parin vuoden päästä.
Frommholz osti mm. Joutsan Oluttehtaan osakkeet vuonna 1894, muttei muuttanut sinne vaan Tampereelle. Ja kun Johnson tarjosi mestari Borgille panimomestarin paikkaa niin ikää Tampereella, hänkin muutti sinne. Jyväskylän tehtaaseen saatiin Frommholtzin suostumuksella Joutsan Oluttehtaalta Tamperelaissyntyinen panimomestari Fredrik Wilhelm Lönn.
Mestari Lönnin aloittaessa tehtaalle vedettiin ensimmäisenä sähköjohto eli saatiin sähkövalo.
Oluttehtaan rakennusten sijoittelu (tontilla 40) vuonna 1898.
Tehtaan kiinteistö vuonna 1900.
Vaikka tontin vuokra-aikaa oli 10 vuotta jäljellä vuonna 1899, Julius Johnson ja yhtiön taloudenhoitaja Johan Leander Juselius sekä muutamat muut liikekumppanit perustivat uuden panimoyhtiön nimeltään Osakeyhtiö Jyväskylä. Tämän uuden yhtiön tarkoitus oli valmistaa ja myydä mallas- ja virvoitusjuomia. Yhtiöjärjestys vahvistettiin saman vuoden huhtikuun alussa. Sen osakepääoma oli 500.000 markkaa (5.000 á 100mk) ja sen nimiin ostettiin tontti numero 47 Nikolainkadun eli nykyisen Vapaudenkadun toiselta puolelta.
Tämän jälkeen Johnson lähetti uuden tehtaan rakennuspiirustukset maistraattiin ja sitä kautta vahvistettavaksi kuvernöörinvirastoon. Itse rakennusten piirustukset oli suunnitellut panimomestari Fredrik Wilhelm Lönnin sisko arkkitehti Olivia Mathilda (Wivi) Lönn.
Tässä vaiheessa kansalaisten raittiusmielinen asenne oli saanut vahvan aseman, joten tätä uutta tehdashanketta vastustettiin kovasti. Sen sijaan kuvernöörinvirasto ei katsonut asiaa pahasti vaan vahvisti rakennuspiirustukset ilman erityisiä tarkennuksia. Tästä lausunnosta pettyneenä (raivostuneena) pieni raittiustoimikunta keräsi adressin kyseisen luvan peruuttamiseksi. Adressiin saatiin lähes tuhat nimeä ja se toimitettiin senaattiin Helsinkiin.
Samalla hetkellä Johnson eli Jyväskylä Bryggeri Ab tarjoutui ostamaan nykyisen tehtaan vuokratontin. Tämä asia käsiteltiin kaupungin valtuusmiesten ja rahatoimikamarin toimesta välittömästi. Lopulta valtuusmiehet kieltäytyivät tarjouksesta, koska vuokrasopimusta oli vielä jäljellä.
Mainitun adressin takia uuden tehtaan rakennuspiirustukset olivat senaatin ja kuvernöörin viraston käsiteltävinä yli vuoden, kunnes 1901 senaatista ilmoitettiin, että he ovat kumonneet kuvernöörin viraston vahvistaman luvan. Tämä oli tavallaan voitto raittiuskansalle.
Tämän jälkeen Osakeyhtiö Jyväskylä lakkautettiin, sillä ilman lupia se ei voinut jatkaa uuden tehtaan hanketta.
Näin edettiin vuoden 1909 huhtikuun 1. päivään, jolloin tontin vuokrasopimus päättyi. Johnson oli anonut kaupungin valtuusmiehiltä vuokrasopimukseen lisäaikaa, mutta sitä ei annettu, joten tästä seurasi tehtaan häätö. Johnson kuitenkin vetosi valtuusmiesten lausuntoon ja lupaukseen vuodelta 1901, jolloin tontti luvattiin huutokaupata vuokrasopimuksen päättymisvuonna. Tästä huutokaupasta Johnsonin oli tarkoitus ostaa koko tontti. Ja koska huutokauppaa ei tullutkaan, Johnson vei asian oikeuden päätettäväksi. Lopulta vuonna 1910 annetun käräjäoikeuden päätöksen mukaan Johnson sai lisäaikaa, mutta oli siirryttävä tontilta vuoden 1911 helmikuun loppuun mennessä.
Tehdas ajettiin alas vuoden 1910 lopulla, jolloin myös panimomestari Lönn lopetti yhteistyön Johnsonin kanssa. Tähän loppui oluttehtailu tällä tontilla.
Panimoyhtiö X 
