HOME WHAT´S NEW GUESTBOOK COLLECTORS LINKS CONTACT

kaupungit

 Forssa

<< Edellinen _____ Seuraava >>

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Forssa

Oy Wiksbergin Panimo
Bryggeri gatan (nyk. Meijerintie)
Haudankorva
Forssa

Aloittanut: 1857
Lopettanut: 1911

Historia:
Oluttehtaan perusti ruotsalaissyntyinen puuvillatehtailija Axel Wilhelm Wahren vuonna 1857. Tehdas rakennettiin puuvillakutomon ja Wiksbergin kartanon läheisyyteen Loimijoen rannalle.
Aiemmin oluttehtaan paikalla oli Wahrenin perustama viinapolttimo (Wiksbergs Ångbränneri), joka oli palanut vuonna 1856. Syy oluttehtaan perustamiselle oli Wahrenin omien sanojensa mukaan "on parempi, että työväki juo olutta kuin väkijuomaa".
Itse oluttehtaan rakennustöitä valvoi baijerila
issyntyinen panimomestari Filip Fredrik Kristofer Fischer ja oli valmiina vuoden 1858 keväällä, jolloin toiminta aloitettiin. Tehtaan nimeksi tuli Wiksbergs Bryggeri, mutta sitä kutsuttiin myös nimillä Wahrens Bryggeri sekä sijaintinsa mukaan Haudankorva Ölbryggeri.

Vuoden 1859 huhtikuun alussa Wahren yhdisti Forsassa sijainneet tehdaslaitoksensa eli kehräämön (Forssa Bomulls Spinneri) ja Wiksbergin puuvillakutomon yhden yhtiön alaisiksi nimelle Forssa Aktie-Bolag (9). Wiksbergin kartano ja oluttehdas eivät kuuluneet tähän yhdistyshankkeeseen.
Heti tämän jälkeen oluiden toimitukset Turkuun ja Helsinkiin aloitettiin. Turkuun toimitettiin Wiksbergs Lager Öl sekä Wiksbergs Muenchner Lager Öl ja Helsinkiin Wiksbergs Lager Öl sekä Wiksbergs Bäijerskt Öl. Näin ollen tuotannossa oli ainakin kolmea erinimistä olutta. Oluen vuosituotanto oli tuolloin noin 25.000 litraa. Laajempi vienti Turkuun ja Helsinkiin lopetettiin runsaan vuoden kuluttua.

Panimomestari Fischer toimi tehtaalla vuoteen 1863, jonka jälkeen tuotannosta vastasivat ruotsalaissyntyiset panimomestarit Robert Wilhelm Ekblom ja Adam Viktor Wulff. Mainittakoon erikseen, että uudet panimomestarit olivat Fischerin suosittelemia jatkajia. Uusista mestareista Wulff siirtyi kuitenkin alle vuoden sisällä Loviisaan ja hänen paikalle tuli Turusta panimomestari Carl Noach Pousar. Heti alusta alkaen Pousarin olutta pidettiin erittäin korkeatasoisena, joten hän lähetti erän juuri valmistunutta lager olutta Moskovan maailmannäyttelyyn kesällä 1864. Myös Wahren lähetti maatalous tuotteita samaiseen näyttelyyn. Kumpikaan ei saanut korkeimpia tunnustuksia tuotteillaan, mutta arvostusta kuitenkin. Moskovan näyttelyn vielä ollessa käynnissä syyskuussa 1864, mestari Ekblom lopetti ja muutti pois. Hänen paikalle ei otettu korvaajaa. Toiminta jatkui tästä eteenpäin panimomestari Pousarin ja seitsemän työntekijän voimin.

Oluttehtaan tuotanto, joka oli suunnattu lähinnä Forssa Ab:n työväen vapaa-ajan käyttöön, sai pahan kolauksen syyskuussa 1868, kun juuri laajennettu ja käyttöönotettu kankaiden värjäys ja painolaitos paloi maan tasalle. Työväkeä Forssa Ab:n tehtailla oli tuolloin kaikkiaan noin 900 henkeä. Samalla tuhoutuneiden laitosten työmiesten ja naisten elintasot romahtivat. Heitä kun ei otettu töihin eikä maksettu palkkaa ennekuin tehdas oli jälleen kunnossa. Tämä johti oluttehtaan osalta siihen, että hetkellisesti tuotantoa jäi runsaasti yli ja viennit muihin kaupunkeihin aloitettiin. Vientiä tehtaalta jatkui noin vuoden, jolloin se lopetettiin.

Tulipalot jatkuivat joulukuussa 1872, jolloin paloi Forssa Ab:n kehruutehdas kokonaan. Myös tämä aiheutti välillistä haittaa oluttehtaalle ja jälleen aloitettiin viennit toisille paikkakunnille. Oluen vuosituotanto, joka oli noin 50-60.000 litraa vuodessa, oli sikäli helppoa myytävää, sillä laatu oli erinomainen. Vuonna 1873 Pousarin olutta myytiin Turussa ja Salossa jopa enemmän kuin Forssassa. Tätä oluenvientiä jatkui tällä kertaa noin kaksi vuotta, jonka jälkeen se jälleen lopetettiin.

Forssa Ab:n tulipalot jatkuivat vuoden 1877 tammikuussa, jolloin kutomotehdas paloi täysin. Jälleen oluttehtaan tuotantoa vietiin muille paikkakunnille noin vuoden. Mainittakoon, että tässä tulipalossa tuhoutuneiden kiinteistöjen ja laitteiden rahallinen vakuutettu arvo oli viidestä eri vakuutusyhtiöstä 662.000 markkaa. Lisäksi on mainittava, että se 200 henkeä käsittävä vakuutusyhtiöiden määräämä rakennusväki, joka rakensi kaiken uudelleen, huomasivat myös oluttehtaan tuotteiden hyvän laadun. Ei ollut tavatonta, että osa rakennusmiehistä oli humalassa ja jopa toimintakyvyttömiä työpäivän aikana. Tästä päivisin tapahtuvasta juopottelusta erikoisen tekee kuitenkin se, että Wahren, joka vastasi kaikesta, ei ollut juurikaan huolestunut tästä juopottelusta. Hän selvästi tunsi raskaan työn tekijät ja tavat ja mikä parasta oluttehtaalla meni hyvin. Joka tapauksessa kaikki valmistui ajallaan.
Vuonna 1878 Lohjalle perustettiin oluttehdas. Pousar siirtyi tämän tehtaan palvelukseen vuoden 1878 lopulla, joten Wiksbergin tehdas jäi vaille mestaria.

Koska oluttehdas oli toimettomana ja ilman panimomestaria, päätti Wahren pitää sen hetken tyhjillään. Toiminta jatkui kahden vuoden kuluttua eli vuoden 1880 lopulla, jolloin panimomestari Pousar ja Forssa Ab:n kehruutehtaan konttoristin Rudolf Ernst Meyerin poika Theodor Alexander Meyer vuokrasivat oluttehtaan Wahrenilta. Tässä vaiheessa tehdasta laajennettiin ja korjattiin. Pousar aloitti työnsä vuoden 1881 joulukuun lopulla.
Vuonna 1884 oluttehtaalla työskenteli yhteensä 12 henkilöä, joista puolet tehtaalla ja toinen puoli olutkuskeina. Oluen vuotuinen tuotantomäärä pysyi tulevina vuosina noin 77.000 litrassa. Oluina mainitaan bäjerskt öl, lager öl, kalja ja sima.


Vuodesta 1876 oluiden toimitukset pidemmälle hoidettiin junalla.
Lähin asema oli noin 25 kilometrin päässä Matkussa.

Ja koska oluella oli Forssan alueella suhteellisen suuri kysyntä, oli tällä juomisella myös varjopuolensa. Forssan alueella sijaitsi Wahrenin perustama oluttupa, kapakka josta käytettiin nimeä Hötel ja Forssan kestikievari. Nämä anniskelupaikat olivat erittäin suosittuja ja lisäksi niillä oli mallasjuomien ulosmyyntioikeus. Päivittäin kävi myös niin, että ne jotka eivät sisälle mahtuneet tai eivät sinne edes päässeet, tyytyivät juomaan juomansa niiden läheisyydessä.
Lisäksi olutta sai itse oluttehtaalta, jonka lähialueelle muodostui myös oma juhlijoiden muodostama festivaali. Wiksbergin kartanon takana oli pieni mäki ja sen päällä muutama riihi, joten paikka tunnettiin nimellä riihimäki. Tämän riihimäen takarinne oli viikottain mustanaan juhlijoita, juopuneita ja sammuneita. Tätä juopottelua ja sen aiheuttamia ongelmia valvoi Forssassa yhteensä kaksi nimismiestä. On selvää, ettei nimismiesten määrä voinut vaikuttanut ainakaan vähentävästi juominkeihin.

Syksyllä 1884 perustettiin Forssaan sen ensimmäinen raittiusseura. Nimeksi tuli Raittiusseura Kaiku. Seuralla oli kuitenkin aika mahdoton tehtävä saada työmiehiä muuttamaan tapojaan, johon ei kuulunut aina edes oman vaimon tai perheen kuuleminen. Myös Wahrenia pyydettiin puuttumaan tähän juopotteluun, mutta myös se oli erittäin hankalaa, koska hän omisti itse oluttehtaan ja siksi että hän kuului Forssan kunnallislautakuntaan. Kunnallislautakuntaan tulleiden oluenmyyntirajoitusten käsittely oli näin ollen ns. omissa käsissä, eikä rajoituksia juuri määrätty. Rajoitukset joita otettiin käyttöön, olivat täysin turhia ja jopa naurettavia, nimittäin määräys että lauantaisin Forssan toripäivillä ei saanut myydä olutta keskellä toria. Tämä aiheutti sen, että oluenmyynti siirtyi torin laidalle.
Raittiusseura Kaikuun liittyi nopeasti noin 200 henkeä, mutta siinä määrässä se pysyi vain hetken kunnes rupesi tasaisesti laskemaan. Seuran ongelma oli alussa se, ettei sen säännöissä pidetty oluenjuontia kiellettynä paheena muuten kuin työpäivinä ja pyhinä. Myöhemmin sääntöjä muutettiin. Tämä seura ei siis kaikille kelvannut ja tästä syystä vuonna 1888 perustettiin toinen raittiusseura nimeltään Forssan ehdoton raittiusseura. Tämän seuran säännöissä kiellettiin alkoholi täysin sekä tupakka ja kahvi. Säännöt olivat erittäin tiukat ja siitä syystä seuraan ei liittynyt kuin noin 60 henkeä eli sen vaikutus Forssan työmiesten keskuudessa oli lähes olematon. Seuran yksi suurimpia ongelmia oli myös se, että sen kokouksissa eli "vesipoikain juhlissa" ei käynyt juuri ketään.

Wahren kuoli elokuussa 1885, joten mittavan omaisuuden lisäksi oluttehdas siirtyi hänen lapsille John Wilhelm Wahrenille ja leski Sidonia Karolina Beatrice Stålströmille. Toinen kuolemantapaus sattui huhtikuun alussa 1891, jolloin perillisistä John Wilhelm Wahren kuoli.

Oluttehtaan vuokraajista Meyer kuoli vuoden 1896 helmikuussa ja oluttehdas jäi pelkästään mestari Pousarin hoidettavaksi. Mitään suurta muutosta tehtaalle ei tämäkään kuolemantapaus aiheuttanut, joten kaikki jatkui kuten ennenkin.
Saman vuoden syyskuussa Pousar perusti oluttehtaan yhteyteen erillisen vesitehtaan ja ryhtyi sen nimissä valmistamaan erinäisiä virvoitusjuomia. Vesitehtaan nimeksi rekisteröitiin 30.10.1896 Tammela Wattenfabrik (1.078). Myös oluttehdas rekisteröitiin kaupparekisteriin samalla päivämäärällä, mutta rekisteröinnin teki omistaja leski Sidonia Stålström. Nimeksi tuli Wiksbergs Ölbryggeri (1.081).

Oluttehdasta kunnostettiin ja laajennettiin ja oli valmiina vuoden 1898 toukokuussa. Tällöin sinne saatiin Pousarin avuksi toinen panimomestari, baijerilaissyntyinen Wilhelm Barschdorff. Oluen vuosituotanto nousi laajennuksen ja uuden mestarin ansiosta noin 150.000 litraan. Pousarilla oli kuitenkin osakkuus Lohjan osakepanimossa, joten hän antoi täyden vetovastuun Barschdorffille. Barschdorffin aloittaessa sen ensioluesta mainittiin, että se on hyvän makuista ja kestävää. Tämä lisäsi osaltaan myyntilukuja sekä mainitun riihmäen suosiota juomapaikkana.
Juomapaikkana riihimäki oli jopa niin suosittu, että Forssa Ab:n johtokunta joutui palkkaamaan sinne oman poliisin järjestystä valvomaan. Vaikka Forssan tehtaiden alueella oli järjestyksen valvojina poliiseja eivät he kaikkia paikkoja ehtineet valvoa. Tappelut ja muu häiriköinti oli varsin yleistä ja lähes jokapäiväistä. Raittiusseurat saivat myös uusia jäseniä. Oluttehdas sai raittiusväen toimesta oman kutsumanimen "Tammelan mätäpesä".
Raittiusseuran anomuksesta lisätä poliisien määrää ja sitä kautta oluttulvan aiheuttamaa turvattomuutta hyväksyttiin, nimittäin vuonna 1899 Tammelan kunta palkkasi alueelle yhden poliisin, Forssa Ab kolme ja Wiksbergin oluttehdas yhden.
Näin ollen kolmen poliisin sijaan alueella valvoi viisi poliisia. Ikävä puoli oli se, että näistäkin poliiseista mainittiin, että heille maistui toisinaan myös olut. Kieltoja laadittiin kuitenkin aina vain lisää. Raittiusseurojen anomus kieltää oluenmyynti tiettyinä päivinä hyväksyttiin kuvernöörinviraston allekirjoittamana 15.8.1903. Tällöin määrättiin, että oluenmyynti oli kiellettyä: toripäivinä, asevelvollisten tarkastuspäivinä, kruunun- ja kunnanmaksujen ylöskantopäivinä, sekä muina päivinä jolloin on suuria määriä väkeä koolla.
Rajoituksia tuli lisää vuonna 1905, jolloin oluen myynti kiellettiin 14. joulukuuta ja 8. tammikuuta välisenä aikana.

Maaliskuun alussa 1907 osa Wiksbergin kartanon työväestä meni työlakkoon. Lakkoilun aloittivat sahatyöläiset joiden jälkeen siihen yhtyivät päivätyöläiset ja lopulta muuta työväkeä. Syy lakkoiluun oli yksinkertaisesti liian pieni palkka. Yhtiön puolelta yritettiin saada ratkaisua aikaan ja lakkoilua loppumaan, mutta keskusteluyhteys oli poikki osin siitä syystä, että lakkoilijat olivat hyvin janoisia eivätkä olleet edes kiinnostuneet kuulemaan huonoja ratkaisuja. Tämän johdosta oluttehtaan myynti nousi ennätyksiinsä. Oluttehdas oli lopulta ratkaisevassa asemassa lakon loppumisen suhteen. Ensin Wiksbergin kartanon puolelta annettiin määräys, että lakkoilijoille ei saisi myydä olutta. Sitten pidettiin kokous, jossa lakkoilijoille kerrottiin että "oluenmyynnistä saadut rahat menivät yhtiön kassaan ja ette kai te sitä suinkaan halua?". Tämän jälkeen lakkolaiset menivät myös juomalakkoon. Tämän seurauksena oluenmyynti laski huomattavasti. Näin Wiksbergin kartanon johtokunta joutui taipumaan ja löytämään ratkaisu mahdollisimman pian. Lopulta palkka-asiaan löydettiin ratkaisu 25. huhtikuuta ja lakko loppui.

Vuoden 1907 elokuun 22. päivä leski Sidonia Ståhlström myi Wiksbergin kartanon siihen kuuluvine tehtaineen Wiksbergin Kartano Osakeyhtiölle (20.647). Hinta oli 855.000 markkaa ja sen säännöt vahvistettiin syyskuussa. Vielä samana päivänä Wiksbergin Kartano Osakeyhtiö myi pelkän oluttehtaan 150.000 markalla vasta perustetulle Osakeyhtiö Wiksbergin Panimolle (20.993). Tämän yhtiön osakepääoma oli 50.000 mk (500 kpl á 100 mk) ja sen säännöt vahvistettiin marraskuussa. Yhtiön perustajat olivat panimomestari Wilhelm Barschdorff, tilallinen Carl Wilhelm Larsson, maanviljelijä August Haggrén. Isännöitsijänä toimi panimomestari Pousar. Tehtaalla meni tästä lähtien suhteellisen hyvin. Se oli mm. vuonna 1908 koko Tammelan kunnan kolmanneksi suurin yritys.
Alkoholiverotusta korotettiin vuosina 1908 ja 1910, joten oluen myyntihintoihin tuli huomattavia korotuksia.

Oluttehdas myytiin joulukuussa 1910 Forssa Ab:lle, joka oli tietyssä mielessä virhe. Nyt raittiusseuran anomuksia ja valituksia kuunneltiin ja kumma kyllä raittiusaate sai enemmän jalansijaa. Samalla panimon toiminta sekä Forssa Ab:n ja Wiksbergin tehtaiden työväentilanne arvioitiin uudelleen. Lopulta vuoden 1910 lopulla ilmoitettiin, että tehdas tullaan lakkauttamaan ensi vuonna. Näin myös kävi ja toimintaa lopetettiin vuoden 1911 kesällä.
Kaikki eivät panimon lopetukseen uskoneet ja kävivät vielä seuraavana aamuna kyselemässä että "eikös sieltä sentään vielä muutaman pullon saisi".

Lähteet:
Esko Viljanen: Kotiseutukuvauksia Lounais-Hämeestä XXXIII, Forssa 1957
Forssan historiaa ja teollisuutta käsitteleviä kirjoja erittelemättä
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita. Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
PRH arkisto: 1.078, 1.081, 20.993
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä

Kuvalähteet:
Tehtaan kuva: Forssan museon kuva-arkisto
Etiketit: Guy Saarinen (simat) ja Kim Lindberg (oluet)
__________
1857 - 1859 Wiksbergs Bryggeri (Axel Wilhelm Wahren/Wahren & Co.)
1859 - 1885 Wiksbergs Bryggeri (Forssan Oy)
1885 - 1907 Wiksbergs Ölbryggeri (Sidonia Ståhlström)
1907 - 1910 Osakeyhtiö Wiksbergin Panimo (Barschdorff, Larsson, Haggren)
1910 - 1911 Osakeyhtiö Wiksbergin Panimo (Forssa Oy)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Forssa

Carl Volter Pousars Bryggeri
Lamminkatu
Linikkala
Forssa

Aloittanut: 1897
Lopettanut: 1912

Historia:
Tehtaan perusti Wiksbergin panimon isännöitsijän Carl Noach Pousarin poika pankkivirkailija oluenpanija Carl Volter Pousar tammikuussa 1897. Laitos rakennettiin Forssan Linikkalan kylään lammen rannalle. Perustaja rekisteröi sen 23.1.1897 nimelle Carl Volter Pousars Bryggeri (7.570), mutta sitä kutsuttiin koko sen olemassaolon ajan Lammin panimoksi. Valmiina tehdas oli saman vuoden kesällä. Tehtaan omisti leski Sidonia Stålström.
Ensiolutta tuli markkinoille syksyllä 1897.

Seuraavana vuonna Carl Volter Pousar valittiin Lohjan Osakepanimon johtokuntaan ja jopa sen oluenpanijaksi. Ja koska hän muutti myös Lohjalle, hän ei pystynyt hoitamaan tätä pientä omaa tehdastansa. Tehdas jäi tyhjilleen helmikuussa 1898, joten omistaja Sidonia Stålström lakkautti sen jo vuoden 1898 maaliskuun 1. päivä.
Tehdas oli kuitenkin käyttövalmiina, mikäli tarvitaan. Lakkautuksen syy oli poismuuton lisäksi panimoille määrätty minimivero ja valvontamaksu, jonka jokainen kaupalliseksi panimoksi itsensä ilmoittanut tehdas joutui suorittamaan, valmistettiinpa siellä olutta tai ei.

Tuotanto aloitettiin uudelleen vuonna 1905, jolloin Wiksbergin oluttehtaalla oli tuotantokatkoksia. Seuraavana vuonna tuotantoa ei ollut lainkaan, mutta vuonna 1907 oluen vuosituotanto oli jopa noin 40.000 litraa. Tämän jälkeen tehdasta pidettiin toimintakuntoisena, mutta siellä ei valmistettu juuri mitään.
Keväällä 1912 Forssa Ab osti tämän tyhjillään olleen panimon, sillä ehdolla, että se lopetetaan. Sopimus piti ja panimo lopetettiin.

Lähteet:
Forssan historiaa ja teollisuutta käsitteleviä kirjoja erittelemättä
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
PRH arkisto: 7.570
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
__________
1897 - 1898 Carl Volter Pousars Bryggeri (Sidonia Stålström)
1905 - 1907 Carl Volter Pousars Bryggeri (Sidonia Stålström)
1907 - 1912 Carl Volter Pousars Bryggeri (Osakeyhtiö Wiksbergin Panimo)
1912 - 1912 Carl Volter Pousars Bryggeri (Forssa Oy)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

<< Edellinen _____ Seuraava >>

kaupungit