Männäisten oluttehdas
Tästä oluttehtaasta ei ole jäänyt jäljelle juuri muuta, kuin tieto sen olemassaolosta. Kyseessä on Kalannissa (ent. Uusikirkko) sijainneen Männäisten ruukin yhteydessä ollut oluttehdas. Huomattavasti tunnetumpi osa Männäisten tilaa oli itse ruukki eli Männäisten rautatehdas ja masuuni sekä mylly.
Raudan valmistus aloitettiin alueella jo 1740-luvulla ja lopetettiin 1810-luvulla. Tästä ruukista käytetään tässä tarinassa kaikkine rakennuksineen nimeä Pyrri. Pyrri sisälsi päärakennuksen, vajat ja muut rakennukset sekä myllyt, varastot ja viina- ja oluttehtaan.
Männäinen kartalla vuonna 1855.
Pyrrin alueella olevan oluttehtaan kivinen rakennus, mikä nykyäänkin on säilyneenä, rakennettiin alun perin viinatehtaaksi. Viinan valmistus siellä aloitettiin jo vuonna 1788, jolloin itse rakennuskin valmistui. Ensimmäisen neljän kuukauden aikana valmistettiin paloviinaa yhteensä 188 kannua eli noin 492 litraa. Oluen valmistuksesta ei tässä vaiheessa ole mitään tietoja eikä mainintoja. Rakennuksen rakennuttaja oli Pyrrin silloinen omistaja Samuel af Ugglas. On kuitenkin hyvin mahdollista, että oluttakin valmistettiin toisinaan, ainakin omiin tarpeisiin. Myöhemmin rakennus muutettiin myllärin asunnoksi ja tämän jälkeen vasta varsinaiseksi oluttehtaaksi.
Männäisten Pyrri: Päärakennus vasemmalla, keskellä mylly ja oikealla oluttehdas.
Varma oluen valmistuksen tarkka aloitus ajankohta on siis ollut hämärän peitossa juuri puutteellisten asiakirjojen vuoksi. Kuitenkin joitain tietoja on jäänyt jäljelle. Senaatin talousosaston pöytäkirjoista vuodelta 1857 löytyy tieto jossa tilan silloinen omistajana Ernst August Franck anoi lupaa perustaa olut- ja portteritehdas tiluksillensa. Asiakirjojen mukaan myyntiä sai harjoittaa vuoden 1858 alusta lähtien. Kaikki tätä ennen tapahtuva oluenpano jää arvailujen varaan.
Franck ei kuitenkaan ollut itse oluenpanija, joten tähän asiaan määrättiin pitäjän kruununnimismies tarkastamaan oliko hakijalla edellytyksiä tehtaan perustamiseen. Tulevan tarkastuksen tiesi etukäteen myös itse Franck, ja palkkasi ammattitaitoisen Saksalaisen panimomestarin paikalle (kotoisin Saksan Würtenbergistä). Nimismiehen saavuttua tarkastamaan edellytyksiä hän huomasi heti, että edellytykset olivat olemassa. Näin ollen, oluttehdas sai luvan aloittaa toimintansa.
Panimomestarin taidot olivat ilmeisen hyvät, mutta valmistuksen kannalta eräs ongelma oli edelleen ratkaisematta. Nimittäin valmistukseen tarvittavaa oikeanlaatuista hiivaa ei meinannut saada mistään. Lopulta sitä kuitenkin saatiin jostakin lähiseudun oluttehtaasta, mutta kalliilla hinnalla.
Ensimmäiset oluet tulivat myyntiin vuoden 1858 kesän alla. Ilmoituksen mukaan oluet mainitaan olleen ”Ruotsin ja Baijerin olutta Männäisistä Herra Franckin tehtaasta”. Tämän jälkeen kesäkuukausina Franckin tuotteita myytiin jo Uudessakaupungissa yhdessä liikkeessä sekä Raumalla mm. S. Blomqvistin ja A. F. Palmrothin liikkeissä.
Valmistukseen tarkoitettuja humaloita sekä tynnyreiden tiivistykseen tarvittavaa hartsia ostettiin Saksasta yli oman tarpeen. Niitä ostettiin myytäväksi alueen oluttehtaille myytäväksi aina Turkuun asti. Kyse oli siis pienimuotoisesta tukkutoiminnasta, jota harjoitettiin ainakin vuoteen 1861 asti. Turussa avattiin näinä vuosina myös useita oluiden myyntipistettä, joita hoitivat ulkopuoliset yrittäjät.
Vuonna 1859 valmistui 90.000 pulloa olutta kolmen työntekijän voimin. Tähän määrään päästiin käyttämällä mm. 300 tynnyriä maltaita. Seuraavana vuonna olutta valmistettiin vain 62.500 pulloa sekä n. 1.000 pulloa portteria. Tarvittava vesi otettiin vieressä virtaavasta Sirppujoesta, joka tietysti jouduttiin keittämään ennen käyttöönottoa.
Vuoden 1860 kesällä Uudessakaupungissa olutpullon hinta oli 24 penniä pullo.
[4.1.1859 Åbo Tidningar]
Tuon ajan valttikortti eli pohjahiivaolut, ei vielä ollut kaikkialla hallitseva oluttyyppi, sillä pintahiivaolutta eli Ruotsin olutta oli markkinoista arviolta noin puolet. Pohjahiivaolutta kutsuttiin Baijerin olueksi , koska Baijerin panimomestarit toivat sen valmistustaidon 1850-luvun alussa Suomeen. Männäisten oluttehtaan menekki oli heti alusta alkaen lähes täysin tämän uuden Baijerin oluen varassa. Vuonna 1861 panimomestariksi palkattiin Tukholmassa syntynyt Israel Håkansson . Ensimmäisenä vuotenaan tämä uusi mestari valmisti 50.000 tuhatta pulloa olutta.
Kaikesta yritteliäisyydestä huolimatta Franck joutui taloudellisiin vaikeuksiin, ja tästä johtuen kesäkuun 1. vuonna 1863 Pyrri oluttehtaineen jouduttiin myymään. Uudeksi omistajaksi tuli laamanni Paul Emil Falck . Ennen muuttamistaan toiselle paikkakunnalle Herra Franck huutokauppasi oluttehtaasta erinäisiä tavaroita. Huutokauppa pidettiin Pyrrin pihamaalla 26. toukokuuta 1863. Tilaisuudessa myytiin mm. 500 kannua vilja-viinaa (n. 1300 litraa) sekä Baijerin humaloita. Olutta ei ollut myynnissä, sillä ne oli myyty loppuun jo aiemmin.
Kesäkuusta eteenpäin, uuden omistajan myötä, oluttehtaassa ei siis toistaiseksi tehty mitään. Kauppakirjaan on kuitenkin kirjoitettu, että oluttehdas on oltava myyntihetkellä alkuperäisessä kunnossansa sekä mylly korjattuna. Tarmokas Franck ei luopunut toivosta toimia oluttehtaan eduksi ja vuokrasi korjatun oluttehtaan takaisin Otto Blomin kanssa jo saman vuoden lokakuussa. Eli tehdas oli toimettomana vain noin 5 kuukautta. Vuokrasopimus allekirjoitettiin lokakuun 1. päivä 1863. Oluttehtaan vuokraan kuului mm. toimintakuntoinen sekä täydellinen kalusto hevosineen sekä päärakennuksesta työntekijöille kolme huonetta ja keittiö. Vuokra-ajaksi sovittiin 6 vuotta.
Kävi kuitenkin niin, että Pyrrin uusi omistaja Falck kuoli vuoden 1864 helmikuun 13. päivä ja oluttehtaan tulevaisuus oli jälleen vaakalaudalla. Pyrri oluttehtaineen oli tästä eteenpäin perikunnan hallussa, mutta he eivät onnekseen puuttuneet oluttehtaan kuvioihin. Perikunnan omistusaikana olutta valmistettiin kuitenkin hiukan vähemmän, vain 30.000 pulloa vuodessa. Runsaan vuoden kuluttua tästä eli 21. maaliskuuta 1865 perikunta myi koko Pyrrin. Uusi omistaja oli ratsutilallinen Isaak Kustaanpoika Langén (Jaakola) Porin msn:n Inderön kylästä (nyk. Porin-Kyläsaari). Kauppahintaan, joka oli 52.000 markkaa, kuului kaikki Pyrrin irtaimistot eli kiinteistöt, hevoset sekä muut kotieläimet tavaroineen sisältäen myös eläinten rehut sekä tietysti mylly ja oluttehdas toimintakuntoisena irtaimistoineen. Kauppaan sisältyi myös Pyrrin sen hetkinen palvelusväki. Kuriositeettina mainittakoon, että Pyrrin rakennusten kattopäreet eivät kuuluneet kauppaan. Sopimuksen mukaan ”ne tuli toimittaa ennen seuraavaa talvea kaupunkiin”.
Langénin aikana ei myöskään puututtu itse oluttehtaan toimintaan eikä vuokrasopimukseen. Sen sijaan oluttehtaan toimintoja jopa parannettiin, ainakin myyntipisteiden osalta. Uusia myyntipisteitä avattiin mm. Turkuun, Raumalle ja Uuteenkaupunkiin. Panimomestarina toimi hetken Jyväskylässä aiemmin toiminut Ljung. Tuotanto nousi edellisestä vuodesta hiukan ollen kuitenkin vain 35.000 pulloa. Vuonna 1867 marraskuussa oluen valmistajaksi tuli Tukholmassa syntynyt panimomestari Abraham Alfred Nordström. Männäisille uusi mestari muutti Eurasta Vaanin oluttehtaalta.
Vuoden 1867 lokakuun 2. päivä Pyrrin sekä oluttehtaan omistaja vaihtui jälleen. Uusi omistaja oli I. K. Langénin poika Viktor Heribert Langén. Kauppasumma oli 36.000 markkaa, mutta sillä erotuksella, että Pyrrin hallintaoikeus pysyi isä Isakilla. Kuuden vuoden vuokrasopimus Franckin ja Blommin kanssa päättyi 1. lokakuuta 1869, mutta oluiden toimitus Turkuun loppui jo kesän alla 1867.
Tämän jälkeen seuraavat maininnat oluttehtaan toiminnasta ovat vuoden 1878 lokakuulta, kun Isak Langén vuokrasi oluttehtaan Porilaiselle kauppa-apulaiselle Erik Viktor Ulfvesille. Vuokrasopimus allekirjoitettiin alkavaksi 1. lokakuuta 1878 ja vuokra-ajaksi sovittiin 5 vuotta. Vuokra oli 1200 markkaa vuodessa. Ulfvesin myötä tehtaaseen tuli myös uusi panimomestari Mathias Sirén Virroilta. Ulfvesin aikana olutta myytiin ainakin Uudessakaupungissa kilpailukykyisellä hinnalla, 25 penniä pullo.
Samaan aikaan Sirénin aloittaessa mestarina Ulfves palkkasi tehtaalle rengeiksi kaksi henkilöä. Sekä seuraavana vuonna muonarengiksi yhden ja apulaisiksi vielä kaksi, joten vuotta 1880 voidaan pitää työntekijöiden lukumäärän mukaan suurimpana. Kaiken tämän taustalla oli hyvin hoidettu taloudellinen kannattavuus. Kaikki näytti hyvältä hetken, mutta tuotteiden menekki laski. Hintojen laskukaan ei tuonut tarvittavaa lisämyyntiä, joten 18. helmikuuta 1881 Ulfves teki vararikon. Vahvistus asiaan saatiin 28. maaliskuuta, kun kihlakunnan oikeudessa herra Ulfves asetettiin konkurssiin. Vuokraaja Isak Langen sai kuvernööriltä lisäksi luvan vuokrasuhteen purkuun maksamattomien vuokrien takia.
Ulfvesin konkurssihuutokauppa pidettiin 11. huhtikuuta oluttehtaan pihalla. Tilaisuudessa myytiin mm. tehtaan viimeiset valmisteet eli 300 kannua Baijerin olutta 150 markalla.
Seuraava omistajan, Kustaa Nordlundin aikana, vuoden 1883 jälkeen, oluttehtaan toiminnasta ei ole löytynyt mitään merkintöjä. Hetken päästä rakennus muutettiin meijeriksi.
Kirjoittanut Antti Räty
Jos jollain on tarkempia tietoja, otan niitä ilomielin vastaan osoitteeseen antttir(a)email.com Kiitos!
Lähteet:
Åbo Underrättelser: 9.4.1858, 16.4.1858, 23.4.1858, 5.11.1858, 1.4.1859, 18.2.1859, 26.1.1865
Åbo Tidningar 4.1.1859
Sanomia Turusta 8.5.1863, 9.10.1878, 12.2.1879, 22.9.1881
Satakunta 2.1.1881
Helsingfors Dagblad 5.4.1881
Uudenkaupungin Sanomat 10.10.1901, 30.11.1901
Kalannin skr:n rippikirjat 1860-1890
Kyösti Kaukovalta: Uudenkaupungin historia III (1930)
Lempi Nevavuori: Männäisten ruukki (1933), Männäisten ruukin historia (1976)
Männäisten kartano, Jari Nevavuori: (Julkaisematon kirja) ”Pyrrin, Pietilän ja Hyrrin eli Pruukin eli Männäisten kartanon omistajat”
Kartta: Kalmbergin kartasto R V : List 11 1855
