"Sahtitehdas"
Tämä tehdas oli ehkä erikoisimpia sahtitehtaita mikä Helsingissä on koskaan ollut. Se oli nimensä mukaan tehdas eikä mikään kotikeittämö. Tehtaan taustalla oli rouva Alli Trygg (1852-1926) ja hänen miehensä Matti Helenius.

Allin elämäntyö oli tosiasiassa kaikkialla muualla kuin sahdin valmistuksessa, nimittäin hänet tunnettiin ennen kaikkea köyhemmän kansanosan valistustyöstä ja raittiuden edistämisestä Helsingin Sörnäisten kaupunginosassa 1800-luvun lopussa. Hän oli todellinen naisasianainen, opettaja, esitelmöijä sekä kirjoittaja. Hän kiersi Suomea pitämässä puheita raittiuden hyveellisyydestä, osin myös miehensä kanssa. Kuten tiedetään, Sörnäisten alueen väestö oli osin lukutaidotonta ja köyhää raavasta työläisväestöä aina toiseen maailmansotaan saakka. Lisäksi alueella oli "kovasti juoppoutta". Tämän juoppouden ym. epäsiveän käytöksen vähentämiseksi Alli Trygg rakensi vuonna 1890 ns. Sörnäisten kansankodin (nyk. os. Hämeentie 24 - 26). Rakennukseen tuli luennointisali, sanomalehtien lukusali, kirjasto sekä mm. lastentarha. Rakennus vihittiin juhlallisesti käyttöön marraskuussa 1890 ja jo saman kuun viimeisellä viikolla aloitettiin moninainen luennointi. Saleissa sai pitää ilmaiseksi yleishyödyllisiä kokouksia ja esitelmiä. Esitelmiä ym. tapahtumia pidettiin itse asiassa niin paljon, että saleissa oli joinain vuosina tapahtumia vuoden jokaisena luvallisena päivänä. Allin säännösten mukaan luennoilla käsiteltiin lähinnä raittiutta, lastenhoitoa, sivistys oppia otsikolla "kansan alimpien kansanosien ja vähävaraisimpien nostamista sivistyneistön piiriin" sekä uskonnollisia esitelmiä. Pääpaino oli kuitenkin nuorison kanssa tehtävä raittiustyö.

Tähän kansankotiin rakensi A. Trygg myös Sahtitehtaan. Sahtia ruvettiin valmistamaan ulkomaisen mallin mukaisesti "raittiutta lisäämään". Tämä oli oiva keino lisätä myös raittiudenystävien suosiota. Mainintoja on siitä, että kyseinen terveyskalja tai terveyssahti olisi Allin keksintöä, on kaiketi väärä. Sen sijaan ei ole täyttä varmuutta siitä, etteikö se olisi Suomessa ensimmäinen laatuaan.
On sanottua, että "juoppo retkahtaa takaisin mieron tielle mikäli pyrkii raittiuteen jääkellarijuomalla. Mutta tämä sahti, joka siis ei ole juovutusjuomaa, auttaa raittiuteen selvästi paremmin lopputuloksin". Oli miten oli, tässä sahdissa ei ollut alkoholia juuri nimeksikään. Tai ei ainakaan pitänyt olla!
Tämänkin tehtaan osalta on kirjoitettu muutama tapaus, jossa alkoholin määriä tarkasteltiin viranomaisten toimesta. Yleensä tarkastuksia tehtiin pyynnöstä ja nytkin kyse oli nimettömästä pyynnöstä. Eräs ostaja oli "juopunut juomasta josta ei olisi pitänyt juopua". Tästä seurasi viranomaistutkinta, jossa tutkittavaksi otettiin Allin tietämättä kaksi näytettä. Kaupungin laboratoriossa suoritetuissa mittauksissa näytteistä toisessa oli 1,74 ja toisessa 0,76 prosenttia alkoholia, vaikka kyseessä oli siis sama tuote. Todettiin, että "alkoholi määrä ei toki ollut liian korkea eli 2, mutta vaihtelu oli huomattavan suurta". Tähän A. Trygg vastasi että "sahti, joka on siis käymisteitse valmistettua mallasjuomaa, voidaan saattaa korkeaan alkoholiprosenttiin, riippuen käymisen voimasta ja ajasta". Lisäksi hän jatkaa, että "varastointilämpötila vaikuttaa jälkikäymiseen eli alkoholin väkevyyteen". Omien tutkimustensa osalta, joita A. Trygg suoritti Maanviljelys- ja Kauppakemiallisessa laboratoriossa, saatiin alkoholiprosentiksi korkeintaan 0.8 prosenttia.
Toinen huomiota herättävä tutkimus tehtiin Oulun terveydenhoitokunnan toimesta vuonna 1898, jolloin siitä sanottiin seuraavaa "Ei se niin vähän käyneenä, kun sitä kaupaksi tarjotaan, ole täysin terveellistä. Kun taas kalja saa käydä loppuun, johon kuluu noin 10-12 päivää, on siinä noin 2 1/2 prosenttia alkoholia".
Vastaava tutkimus tehtiin samana vuonna lisäksi myös Turussa.

Tätä kaljaa tai sahtia myytiin Allin mukaan kaikkialla Helsingissä, mutta eniten ilmeisesti kansankodissa. Hinta oli vuoden 1892 kesällä parempilaatuisesta 15 penniä litra ja heikompilaatuisesta 15 penniä kahdelta litralta. Alla olevan mainoksen mukaan hinta on 35 penniä kannulta eli hiukan yli 13 penniä litra.

[28.8.1891 Uusi Suometar]

Rakennusta laajennettiin vuoden 1892 syksyllä ja lisää vielä 1895 syksyllä, jolloin kaljan ja sahdin valmistukselle saatiin täysin omat tilat. Uuden keitto- ym. mäskäys astiat rakensi levyseppä M. F. Hätinen, joista esim. keittokattilan koko oli noin 2000 litraa.

Vuonna 1907 kesällä pelastusarmeija otti kansankodin haltuunsa ja sijoitti sinne mm. yömajan. Kirjaston osalta, kaupunki rakennutti vuonna 1913 varta vasten Kallion kirjaston jatkamaan Allin aloittaman kirjaston toimintaa. Aluksi sitä kutsuttiinkin Sörnäisten kansankirjastoksi.
Vuoden 1895 syksyllä Hermannin kaupunginosaan avattiin ns. haaraosasto eli Hermannin kansankoti (myöh. Hermanin lukusali). Siellä ei sahtia valmistettu.

Allin kiertäessä maata ja luennoimassa hän tutustui samalla eri paikkakuntien kollegoihin. Paikallisissa "kansankodeissa" tätä Allin sahtia valmistettiin vuonna 1892 ainakin Viipurissa ja Hämeenlinnassa. Viipurissa kaljatehtaan osoitteeksi mainitaan Kronholmin talo Brahenkadun kulmassa, Pantsarlahdessa ja Hämeenlinnassa Andersenin talo.
Viipurissa oli tämän lisäksi toinenkin "Allin" raittiusjuoman valmistaja, E. Kultala, joka oli ensin oppinut työn Allin tehtaasta, rupesi vuonna 1893 valmistamaan sahtia kotonaan osoitteessa Katariinankatu 43. Hinta oli sama 15 penniä litra.

Sahdin valmistuksen aloitusajankohta Sörnäisissä oli vuoden 1890 joulukuussa, mutta lopetus ajankohdasta ei ole varmuutta. Todennäköisesti pelastusarmeijan tulon jälkeen vuonna 1907 ei sahtia enää valmistettu. Seuraavana vuonna lasten kasvatus ja opetus sekä muu valistustyö loppui tässä talossa ja toiminta siirrettiin muualle.

"Allekirjoittanut epäilee, vaikkei näyttöä olekaan, joidenkin myytyjen juomien olleen yli 2 prosenttisia ja näin ollen rinnastettavissa panimoiden sahti tai "vahva" kalja nimen alla oleviin tuotteisiin".

Lopuksi: Helsingissä perustettiin, 1890-luvun alussa, toinenkin vähäosaisten auttamiseen keskittynyt laitos. Se kantoi nimeä Vieraskoti osoitteessa Pursimiehenkatu 10. Sielläkin valmistettiin kaljaa juoppoutta estämään. Tosin tämän laitoksen juomissa ei todettu alkoholin nousevan edes 0,5 prosenttiin, joten humaltumistapauksia ei kirjattu ylös yhtäkään.

Kirjoittanut: Antti Räty

Lähteet: Kansallisarkisto/Yliopiston kirjasto/digitoidut sanomalehdet/Suomen Setlementti-liitto/Suomen Valkonauha-liitto/Ebeneser-säätiö/naisjärjestöjen keskusliitto