III A -olut

Vuonna 1949 Oy Alkoholiliike Ab, Panimoteollisuusliitto, muutamat panimot ja muut toimijat tulivat pitkien neuvotteluiden jälkeen siihen tulokseen, että markkinoille olisi hyvä saada laajempi tarjonta mallasjuomia.
Kyseessä oli hiukan vahvempi III-veroluokan ns. juhlaolut, joka sai nopeasti nimekseen A-olut eli virallisesti III A-olut.

Tämän uuden tuotteen markkinoille saamiseen ajoivat monet seikat, kuten sodan jälkeisinä vuosina noussut suunnaton väkevien alkoholijuomien kulutus. Runsaasta alkoholinkäytöstä huolestuivat myös raittiusjärjestöt.
Koko A-olut ideaa johti Alkoholiliike omien hillitsemisaatteidensa sanelemana, johon kuului myös juomavaihtoehtojen tarjoaminen.

Kieltolain päättymisen jälkeen III-veroluokan mallasjuoman korkein alkoholimäärä oli 4,5 painoprosenttia (5,7 til.%), mutta vuonna 1937 raja laskettiin 3,9 painoprosenttiin (4,9 til.%). Lisäksi Alkoholiliike totesi tutkimuksissaan, että markkinoilla olevat III-oluet olivat vain noin 3,7 painoprosenttisia (n.4,6 til.%). Nyt haluttiin siis vahvempi ja laadukkaampi III-olut markkinoille ja ennen kaikkea houkuttelemaan väkevien alkoholijuomien kuluttajia mallasjuomiin.

Tästä asiasta alkoi vuoden 1950 alusta alkaen lehdistössä keskustelu sen puolesta ja sitä vastaan. Joku oli sitä mieltä, että tulevissa olympialaisissa oli turisteille oltava tarjolla hyvää ja kansainväliset kriteerit täyttävää olutta. Joku taas pelkäsi tämän 0,8 prosentin korotuksen ajavan koko kansan turmioon. Yksi asia oli kuitenkin mistä ei juuri keskusteltu, että olisivatko viinanläträäjät valmiita siirtymään mallasjuomiin.

Suunnitelmissa tultiin siihen lopputulokseen, että on valmistettava koe-erä A-olutta ja katsotaan miten se otetaan vastaan. Litramääräksi sovittiin 120.000 litraa ja valmistajiksi valittiin kaksi maan johtavaa panimoa eli Oy. P. Sinebrychoff Helsingistä ja Oy Mallasjuoma Lahdesta. Myynti tuli tapahtumaan vain Helsingin ja Lahden Alkoholiliikkeiden ja valikoitujen anniskeluravintoloiden kautta. Myyntiajaksi sovittiin kolme kuukautta, joka alkoi kesäkuun puolivälissä kummassakin kaupungissa. Tämä myyntiin laskettu olut oli 4,4 painoprosenttista.

Ensimmäinen koe-erä.
(Etiketit: SA, AR)

Uusi A-olut otettiin innolla vastaan, mutta alkuperäinen kysymys "koetetaan päästä selville, olisiko yleisö kuluneena koeaikana A-olutta kohtaan osoittama mieltymys uutuuden viehätystä, vaiko todella kestävää laatua" jäi vaille vastausta.

Koska ensimmäisen kokeen tulokset jäivät arvailujen varaan, otettiin esille lukuisat sanomalehtikirjoittelut sekä haastattelut, joita oli tehty kokeen aikana muutamia. Kun nämä oli luettu ja tutkittu, todettiin että liian moni piti jakelua liian pienenä ja siksi vääränä ja koko tutkimus oli tehtävä uudestaan. Loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että tutkimus tehdään uudestaan.

Uuteen tutkimukseen valjastettiin neljä panimoa (Sinebrychoff, Mallasjuoma, Auran panimo ja Porin oluttehdas). Myyntialue tuli olemaan koko Etelä-Suomi ja yhteenlasketuksi tuotantomääräksi rajattiin 1,5 miljoonaa litraa. Uusi myyntiaika määrättiin alkavaksi 15.12.1950 ja oli niin ikään kolmen kuukauden mittainen.

Toinen koe-erä.
(Etiketit: SB, AR, MH, AR)

Myynnin alettua keskityttiin saamaan vastaus alkuperäiseen kysymykseen haastattelemalla asiakkaita ravintoloissa, Alkoholiliikkeen myymälöissä, mutta myös "alan ammattimiehiä" puiston penkeillä. Lopputulos haastatteluista oli, että A-olut on saavuttanut suosion ja se voidaan ottaa tuotantoon, mikäli panimoissa ollaan siihen valmiita. Tämä seikka ei ollut näissä panimoissa ongelma, mutta se oli, että vuosi 1950 oli sateiden takia erittäin huono maatalouden alalla ja saatu ohrasato katsottiin olevan aivan liian pieni tähän tarkoitukseen. Tämän lisäksi nostettiin esille eräiden panimoiden uudistushankkeet sekä koko suomen taloudellinen tilanne. Neuvotteluissa sovittiin, että hanke on pakko jättää odottamaan parempia aikoja. Alkoholiliike ei myöskään halunnut aloittaa hanketta pelkästään ulkomailta hankitulla ohralla ja "vajaalla miehityksellä".
Vuosina 1951 ja 1952 ei A-olutta valmistettu.

Asia otettiin uudestaan esille vuoden 1952 lopulla ja varsinaisesti 1953 alussa, jolloin todettiin, että edellisen vuoden ohrasato oli onnistunut hyvin ja hanke voidaan käynnistää uudestaan. Tilanne eteni nopeasti, sillä kaikki tarvittavat sopimukset olivat tässä vaiheessa jo allekirjoitettu. Yhteensä 11 panimoa sai luvan valmistaa A-olutta. Myynti sallittiin 1.12.1953 alkaen 1/3 litran pulloissa.

Ensimmäisenä A-oluensa saivat alkoholiliikkeen jakeluun vuoden 1953 marraskuussa Sinebrychoff, Mallasjuoma, Pyynikki ja Tornion Portteri- ja Oluttehdas.

(Etiketit: SB, RL, AK, MV)

Noin kuukauden kuluttua markkinoille tulivat Kotkan Höyrypanimo, Lappeenranta ja Lauritsala, Loimaan Oluttehdas, Porin Oluttehdas, Porvoon Panimo, Auran Panimo, BOCKin Panimo.
Edellä mainittujen panimoiden tuotteet tulivat myyntiin vuoden 1954 alusta alkaen. Yleisesti A-oluen myynti suomessa katsotaan alkaneen näiden tehtaiden laskettua tuotteensa myyntiin.

(Etiketit: AK, AK, AK, AK
MV, MV, SM)

Vuonna 1954 luvan saivat vielä Ranin Oluttehdas ja Toppilan Mallasjuomatehdas. Tämän jälkeen ei uusia A-oluen valmistuslupia myönnetty ennen vuotta 1961.
Tässä vaiheessa A-olutta valmistavia panimoita oli yhteensä 13.

(Etiketit: AK, AK)

Edellä mainituista tehtaista sen verran, että 6 panimoa (Kotkan Höyrypanimo, Raninin Oluttehdas, Lappeenranta ja Lauritsala, Loimaan Oluttehdas, Porin Oluttehdas ja Porvoon Panimo) lopettivat A-oluen valmistuksen jo vuonna 1954 eli valmistusta tapahtui vain noin vuoden. Osalla lopetuksen syynä olivat laatuongelmat. Näistä Ranin aloitti tuotannon uudestaan vuonna 1956.
Raninin aloitettua uudestaan toiminnassa olevia valmistajia oli kahdeksan.

Vuonna 1961 uusia A-oluen valmistuslupia saivat Olvi, Savonlinnan Oluttehdas, Mallaskosken Tehtaat ja Tammisaaren Olut- ja Portteritehdas. Nämä oluet tulivat markkinoille vuoden 1962 alussa. Lisäksi edellä mainitut tehtaat, jotka (lopettivat 1954) aloittivat nyt uudelleen.
Tämän jälkeen A-olutta valmistavia panimoita oli ennätykselliset 17 kpl. Tässä määrässä pysyttiin kolme vuotta kunnes valmistajien määrä alkoi laskea.

Yllä neljä uutta A-oluen valmistajaa.
(Etiketit: RL, AK, RL, RL)

Yllä uudelleen A-oluen valmistuksen aloittaneet.
(Etiketit: RL, AK, AK, AK, RL)

Yllä vuodesta 1953 (Ranin vuodesta 1956) jatkuvasti A-olutta valmistaneet panimot.
(Etiketit: RL, RL, RL, AK,
AK, RL, RL, AK)

 

Vuoden 1961 jälkeen A-oluen valmistuksesta luopuivat:

Tammisaaren Olut- ja Portteritehdas (1963)
Mallaskosken Tehtaat (1964)
Kotkan Höyrypanimo (1967)
Savonlinnan Oluttehdas (1968)

Kaikki panimot eivät A-oluen valmistuslupaa saaneet. Vuosien 1953-1969 välisenä aikana A-oluen valmistuslupaa ei myönnetty seuraaville verotettavia mallasjuomia valmistaville panimoille (suluissa verollisen oluen valmistuksen lopetusvuosi):

Kymen Mallasjuoma (1954)
Karjalan Mallasjuoma (1954)
Jyväskylän Juomatehdas (1957)
Kokkolan Panimo (1960)
Loviisan Panimo (1959)
Mikkelin Mallas- ja Virvokejuomatehdas (1959)
Koskenniskan Panimo (1957)
Olut Oy (1961)
Lapin Olut (1972)

Ennen uuden mallasjuoma-asetuksen voimaantuloa, vuoden 1968 lopussa, suomessa toimi 13 panimoa, jotka valmistivat tätä aikansa juhlaolutta eli III A-olutta. Uuden asetuksen tullessa voimaan vuoden 1969 alussa III A-olut jäi historiaan ja uusi IV A-olut otettiin käyttöön.

Uusi IV A -olut sai myös juhlaoluensa eli IV B -oluen, mutta tämä jäi ainoastaan juhlaoluen asemaan eikä sitä valmistettu jatkuvasti. Ensimmäisen IV B juhlaoluen valmisti vuonna 1969 Oy Sinebrychoff Ab täyttäessään 150 vuotta.

(Etiketti: RL)

Lähteet:
STM alkoholiosaton arkisto 1950-1968: Alkoholin valmistuksen tarkastuksen arkisto, mallasjuomatehtaat, panimokortit, valmistusluvat, tuotantotiedot.
Suomen panimoteollisuusyhdistys (Panimoliitto), vuosikirjat
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002.
Mallas ja Olut 2/89, Suomalaiset olutlajit 1932-1988.
Suurkeittiösanomat 5/1990, A-olut 40 vuotta.
Helsingin Sanomat 29.11.1953.
PRH arkisto: rekisteröintitiedot.
Mallasjuomat lehti, 1950-1969.
Luettelemattomat mainokset.
Sinebrychoffin arkisto.
Arvo Kulon arkisto.

Etiketit: Mikko Hovi (MH), Arvo Kulo (AK), Raimo Leskinen (RL), Sauli Mäkelä (SM), Antti Räty (AR), Mika Vellonen (MV), Sinebrychoffin arkisto (SA).

Kirjoittanut: Antti Räty